Kunnon seuranta

Kuntotarkastus ja sisäilmatutkimukset ovat erinomaisia keinoja arvioida kiinteistön kuntoa ja asumisterveyttä. Samoin rakentamisen tai remonttien yhteydessä tehtävä valvonta ennaltaehkäisee virheiden tekemistä. Kiinteistön kunnon säilyminen hyvänä ajan saatossa edellyttää jatkuvaa ylläpitoa. Kunnon tarkastaminen asiantuntijatyönä vuosittain ei kuitenkaan asuinrakennuksissa useinkaan ole realistinen ajatus kustannussyistä. Tätä taustaa vasten olemme kehittäneet eri tarpeisiin soveltuvat ratkaisut joilla voidaan seurata rakenteiden kuntoa helposti ja alhaisilla kustannuksilla tarpeen mukaisesti.

Olosuhdeseuranta

  • Yläpohjasta
  • Tuulettuvasta alapohjasta
  • Pitkäaikainen etäseuranta
  • Homeindeksin laskenta

 

 

Rakennekosteus

  • Kosteusanturit rakenteiden sisällä
  • Kosteuden mittaus esimerkiksi vesieristeen takaa
  • Mittaus paikan päällä asiantuntijan toimesta

Sisäilmaseuranta

  • Mukavuustekijät (lämpötila, CO2 ja kosteus)
  • Terveystekijät (TVOC, pienhiukkaset)
  • Asunnon tai toimiston sisätiloista
  • Pitkäaikainen etäseuranta
  • Sisäilman laadun luokittelu ja trendien tunnistus
mediamodifier_image (2)

Kun ajatellaan rakennuksen kuntoa ja sen kehitystä, kyse on aina lopulta asumisterveydestä- ja turvallisuudesta. Ylisuuret kosteuspitoisuudet johtavat vääjäämättä mikrobikasvustoon materiaalista riippumatta. Puumateriaaleissa kosteusvaurio etenee lopulta lahoamisprosessiin jossa puurakenteet alkavat menettää rakenteellisia ominaisuuksiaan ja sitä kautta syntyy sisäilmaongelmien lisäksi sortumisen vaara. Kivipohjaisissakin rakenteissa kasvaa mikrobeja kun kosteus- ja lämpöolot ovat suotuisia ja myös ne saattavat menettää lujuutensa rapautumalla kun märät rakenteet jäätyvät. 

Asuinrakennuksissa on aina jonkin verran talotekniikkaa jolla on oma käyttöikänsä. Putkistoihin pääsee kerääntymään sakkaa joka haittaa virtauksia, metalliputkia heikentää korroosio, pyörivien osien laakerit kuluvat ja moottoreillakin on tietty suunniteltu elinikä. Samaten pintamateriaalit rasittuvat ulkona säiden armoilla ja sisällä niitä rasittaa lähinnä mekaaninen kulutus ja UV-säteily. Tällaisen teknisen kulumisen arviointi on pitkälti aistien varassa ja normaalia kulumista ajatellen voidaan varautua rakennusosien elinkaarien kautta eli varautumalla siihen että rakenteilla on tietty elinikä.

Rakennuksissa suurimmat riskit liittyvätkin kosteus- ja lämpöoloihin. Kuten todettua, mikrobit kasvavat rakenteissa aina kun kosteus- ja lämpöolot ovat riittävän pitkään suotuisalla tasolla. Tämän vuoksi rakenteiden kosteutta ja lämpöoloja seuraamalla voidaan saada hyvin varhaisessa vaiheessa tietoa alkavasta kosteusvauriosta. Toisaalta sisäilman laatua seuraamalla voidaan arvioida ilmaa jota ihmiset hengittävät, jota saattaa rasittaa kosteusvauriomikrobien lisäksi muutkin haittatekijät jotka voivat olla kemiallisia tai kiinteää ainetta kuten pölyt, kuidut ja mikrohiukkaset.

Olosuhdeseuranta

 

Rakennusmateriaalien homehtuminen riippuu ensisijaisesti niiden sisältämästä kosteudesta. Kosteutta voi materiaaleihin siirtyä esimerkiksi vesivuodoista, rakennusaikaisista lähteistä kuten betonivaluista tai puutteellisesta sadesuojauksesta sekä myös ulkoilman kosteudesta ja sisäilman kosteuslisästä, joka syntyy normaalista elämisestä eli ihmisistä, vedenkäytöstä suihkussa, pyykinpesussa, astioiden pesussa, ruoanlaitossa ym.

 

Elämisen aiheuttama kosteus on vain yksi osa rakennuksen kosteuskuormaa

Erityisen alttiita ilmankosteuden kautta syntyville homevaurioille ovat tuulettuvat ylä- ja alapohjarakenteet. Yläpohjan tuuletuksen tulee olla kunnossa, vesikaton tiivis ja lisäksi yläpohjan ilmansulun tai höyrynsulun tulee olla tiivis ja vesihöyrynvastukseltaan riittävä, jotta sinne kertyy mahdollisimman vähän sisäilmasta tulevaa kosteutta. Tuulettuva alapohja on riskialtis erityisesti mikäli maanpinta ryömintätilassa on ympäröivää maata alempana. Lisäriskejä aiheuttavat puutteet perustusten kosteudenhallinnassa eli esim. alapohjan tuuletuksessa, sadevesien ohjauksessa, pintamaan muodoissa ja salaojissa sekä perustusten vesieristyksessä. Homevaurioriski riippuu luonnollisesti myös käytetyistä materiaaleista. Pientalon yläpohjissa on lähes poikkeuksetta puurakenteita, ja toisinaan tuulettuva alapohja on puurakenteinen. Puurakenteet ovat herkempiä homeiden kasvulle kuin kivirakenteet.

 

Yläpohjaan aiheutuu kosteuskuormaa niin päältä kuin altakin

Ilman kosteuden lisäksi homeen kasvuun vaikuttavat yhtä lailla ilman lämpötila sekä aika. Ulkoilman suhteellinen ja absoluuttinen kosteus vaihtelee todella paljon. Olemme tavanneet useita kohteita, joissa alapohjaan on asennettu kosteusanturi, jonka tiedot näkyvät asunnossa sisällä näytössä joka ilmaisee ilman suhteellisen kosteuden. Valvonta on jätetty asukkaiden harteille. Ongelmana on se, että esim. tammikuun -20 asteen lämpötilassa suhteellisen kosteuden osoittaessa 80% ilmassa on noin kymmenesosa siitä kosteudesta joka ilmassa on elokuussa, kun lämpötila on +25 astetta ja suhteellinen kosteus 60%. Maallikon tai edes asiaan perehtyneen ihmisen on vaikea tehdä johtopäätöksiä tällaisen mittaustuloksen avulla.

 

Lämpötilan laskiessa ilman suhteellinen kosteus nousee

Koska homeen kasvuun liittyy kolme ulottuvuutta (ilman suhteellinen kosteus, lämpötila ja aika), ei ihmisen ole mahdollista suorittaa jatkuvaa valvontaa tunnistaakseen milloin kosteus- ja lämpötilaolosuhteista tulee olla huolissaan. Sen vuoksi olemme kehittäneet ratkaisun, jolla kosteutta mitataan esimerkiksi ylä- tai alapohjassa, kosteustietoa siirretään verkon kautta palvelimelle, jossa tehdään jatkuvaa laskentaa olosuhteista, ja jonka perusteella kyetään laskemaan homehtumisriskiä kuvaava indeksi. Kun indeksi nousee hälyttäväksi, siitä ilmoitetaan kiinteistön haltijalle ja ryhdytään suunnittelemaan toimenpiteitä.

Tällainen mittaus voi olla käynnissä jatkuvasti, tai se voidaan suorittaa esimerkiksi 12kk jaksossa, jolloin saadaan tieto kaikkien neljän vuodenajan ajalta olosuhteista ja homehtumisen riskistä. Erityisen hyödyllinen palvelu on asuntokauppatilanteesta, sillä sen avulla saadaan mahdollisesti todettua piilevät vauriot ja korjaamaan tilanne ennen kuin rakenteet vaurioituvat. Tämä on tietysti sekä myyjän että ostajan etu, kun huomioidaan taloudelliset seikat sekä häiriö asumiselle, mutta erityisen hyödyllistä asumisterveyden kannalta.

 

Betonin mukana tulee rakennukseen sisään usein 1000-2000 litraa vettä, jonka kuivuminen saattaa kestää vuosia.

 

Rakennekosteus

Olosuhdeseurannalla tarkoitamme vapaan ilmatilan lämpötilan ja kosteuden seurantaa. Rakennekosteuden seurannalla puolestaan tarkoitetaan esimerkiksi seinä- tai lattiarakenteen sisäistä kosteutta. Rakennekosteuden seuranta voidaan ottaa osaksi esimerkiksi vastaavan työnjohtajan palvelua omakotirakentajalle tai rakennustyön tarkkailija-palvelua uudisasuntojen ostajille. 

Rakennekosteuden mittaus tehdään rakenteisiin sijoitettavilla passiivisilla antureilla jotka asetaan rakennusvaiheessa tai esimerkiksi remontin yhteydessä. Pienet anturit sijoitetaan esimerkiksi märkätilan vesieristeen alle tai kuivan tilan lattiapäällysteen kuten parketin/laminaatin/vinyylilankun alusmateriaalin alapuolelle. Näistä antureista saadaan lukulaitteella selvitettyä rakenteen sisäinen kosteus erittäin luotettavasti jopa kymmenien vuosien päästä antureiden asentamisesta. Tällainen kosteusmittaus on huomattavasti helpompaa, edullisempaa ja luotettavampaa kuin muilla käytössä olevilla menetelmillä johon liittyy aina epävarmuutta ja/tai rakenteiden rikkomista. 

Rakennekosteuden seuranta kannattaa, olit sitten rakentamassa itse tai hankkimassa esimerkiksi uudiskohdeasuntoa. Erityisesti uudiskohdetta ostaessa on rakenteisiin sijoitettava anturi erinomainen keino päästä kiinni kosteusvaurioon jo takuuajan aikana. Vaikka urakoitsija teettäisi esimerkiksi betonilattian kosteusmittaukset asianmukaisesti ennen pinnoituspäätöstä, on näiden mittausten tulos aina vain suuntaa-antava sen kannalta, miten kosteus tasaantuu rakenteessa pinnoittamisen jälkeen. Rakennekosteuden seurannan antureilla pystytään osoittamaan myös esimerkiksi parkettilattian alla vallitseva todellinen kosteus tarkkana RH-arvona jota voidaan verrata pintamateriaalin sallimiin arvoihin. Näin voidaan tunnistaa mahdolliset sisäilmaongelmiin johtavat olosuhteet ajoissa ja puuttua niihin ennen kuin asukkaiden terveys asetetaan vaaraan.

Yleensä rakennekosteutta pyritään mittaamaan pintakosteusosoittimilla tai lämpökameralla. Näiden toiminta perustuu siihen että kosteuden muuttuessa materiaalin sähkönjohtavuus muuttuu (pintakosteusosoittimet) ja siihen että haihtuessaan kosteus jäähdyttää rakenteita (lämpökamera). Molempiin näihin menetelmiin liittyy kuitenkin omat merkittävät puutteensa, vaikka niitä yleisesti kosteuskartoituksiin käytetäänkin. Ensinnäkin, tiiviin pinnan kuten vesieristeen tai muovimaton takaa ei kosteus pääse haihtumaan jolloin lämpökamera ei voi sitä havaita. Toisaalta pintakosteusosoittimella ei pystytä todentamaan missä kohtaa rakennetta kosteus on. Esimerkiksi laatoitetuissa märkätiloissa on lähes poikkeuksetta kosteutta vesieristeen päällä olevassa kiinnityslaastissa, saumalaastissa sekä laatoissa. Koska tämä kosteus on vesieristeen päällä, siitä ei ole lähtökohtaisesti haittaa. Pintakosteusosoittimella ei siis kyetä märkätilassa osoittamaan onko kosteudesta haittaa vai ei. Samaten kuivien tilojen lattioita ei voida pintakosteusosoittimen avulla todeta kuiviksi tai kosteiksi koska sen oikeaoppinen käyttö perustuu kosteuserojen havainnointiin, ei absoluuttisen tai suhteellisen kosteuden mittaamiseen.

 

Sisäilman seuranta

Sisäilman seurannalla voidaan arvioida sisäilman mukavuus- ja terveystekijöitä. Asunnon tai minkä tahansa muun tilan sisäilma muodostuu aina kokonaisuudesta johon vaikuttavat rakennuksen tekniset ominaisuudet, rakennusmateriaalit, ilmanvaihto ja ihmisen toiminta tiloissa. 

Tavoitteena on aina hyvälaatuinen sisäilma joka ei vaaranna tilassa oleskelijoiden terveyttä. Koska sisäilma on monesta tekijästä muodostuva kokonaisuus, ei sen ominaisuuksien perusteella voida yksin tehdä pitkälle meneviä johtopäätöksiä mahdollisten ongelmien syistä. Sisäilman olosuhteiden ja laadun seuranta on kuitenkin tarpeellista, sillä se on lopullinen tavoite joka rakennusteknisin keinoin pyritään saavuttamaan. 

Sisäilman tutkimisesta voit lukea lisää sivulta, joka käsittelee sisäilmatutkimuksia.

Sisäilman seuranta eroaa sisäilmatutkimuksista siten, että seurannalla pyritään siihen että tilojen käyttäjät pääsevät näkemään miten olosuhteet muuttuvat tuntien, vuorokausien, päivien ja viikkojen kuluessa heidän oman toiminnan ja sääolosuhteiden muuttuessa. Näin he voivat itse omalla toiminnallaan osaltaan vaikuttaa mukavuustekijöihin. Toisaalta myös terveydellisistä tekijöistä pystytään näkemään miten esimerkiksi kemikaalien käyttö vaikuttaa TVOC -arvoihin ja minkälainen määrä pienhiukkasia ilmassa on esimerkiksi eri vuoden aikoina, imuroinnin jälkeen tai mikäli asutaan alueella jossa on vilkasta liikennettä tai runsaita pienhiukkaspäästöjä esimerkiksi puunpoltosta johtuen.

Sisäilman seuranta toteutetaan etäluettavin anturein, jotka toimivat itsenäisesti akkukäyttöisinä ja omalla verkkoyhteydellä varustettuna. Anturit lähettävät puolen tunnin tai tunnin välein tiedot palvelimelle josta asiakkaamme pääsevät katsomaan sisäilman kulloisenkin tilan ja eri suureiden kehityksen pidemmällä aikavälillä. 

 

search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close